Tuntuu että alan hajota. Että minne kaikki on kadonneet, ne jotka ovat sanoneet että heille voi aina puhua. Tai no, ehkä nyt itse alan tajuta sitten että ei kukaan voi aina. Mutta ettei ole enää sellaista psykpolikontaktiakaan. Ei enää.
Tekee mieli viiltää, ja haluan laihtua. Kuvotan itseäni suunnattomasti, monellakin eri tavalla. Ja jos on erittäin paskaa tuuria niin olen paksunakin. Koska hetken mielijohteet ei ole oikein hyvä juttu aina. Ei ainakaan jos ne johtaa siihen että harrastan seksiä täysin tuntemattoman miehen kanssa. No, nyt on sekin hoidettu pois alta ja miehet eivät enää kiinnosta ja kaikki on hyvin.
Aamulla herään, katson painon ja aloitan alusta. Laitan kodin kuntoon, tutkin kaapit ylimääräisistä asioista. Vien roskat, vien tavaroita varastoon. Suunnittelen mitä saan syödä. Mitä saan tehdä. Ja mitä en.
Aloitan alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti