Joka ikinen päivä kyseenalaistan onko se valhe. Kuten tänäänkin. Lyhyitä hetkiä pystyn hengittämään ilman painetta hartioilla ja rintakehällä. Vaatteet ja peili saavat aikaan olon että haluan kaapia sisältämien pois kaiken turhan, ja sitä on paljon.
Äitikin laihduttaa vaikka on miua laihempi. Ei kauheasti tue sitä että olisin muka sopivan kokoinen hänen mielestään.
Inhottaa, itkettää ja ahdistaa mutta tunteet pitää pitää sisällä, olenhan metrossa. Halu viiltää on kovin voimakas.
Mutta jos on tuuria pystyn osittain unohtamaan tämän olon täksi illaksi, ihmisten seuraa, teetä ja jotain keskittymisen arvoista. Toivon parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti