007 Aamua

Nyt miulla alkaa olla sellainen olo että tämä käsi on valmis. Välillä se näyttää järkyttävältä jopa omiin silmiini, kuin ruohonleikkuri olisi hyökännyt kimppuun. Melkein kaduttaa nuo olkapään ja kyynärpään väliset arvet ja haavat, mutta vain melkein.

Syöminen onnistuu taas liian hyvin, paino on noussut. Taas. Pitää taas alkaa katsoa mitä kaikkea sitä suuhunsa laittaa. Eli ei syömistä kun katson ohjelmia ruutu.fi ssä. Eikä myöskään syömistä kirjojen yms lukemisen yhteydessä. En mie silloin edes keskity siihen ruokaan enkä osaa nauttia siitä.

Eli huomenia.

006 Takaisin

Eilinen oli aikamoinen shokkipäivä. Mutta minulla oli hyvät syyt olla niin sekaisin.

Nyt tuntuu että olen takaisin normaalissa elämässäni, heräsin taas ennen kello kuutta ja ahdistaa liikaa. Itsetuhoajatukset pyörii päässä, ja ne pyörii ja pyörii ja pyörii. Tekisi kovasti kovasti mieli viiltää. Sen lisäksi päässä pyörii lääkkeet ja jäätynyt meri ja korkeat paikat. En tiedä miten pysyn kasassa.

Sain eilen tunteet lopulta takaisin pintaan juuri morkkiksena sipsien syömisestä. Söin niitä vaikka nieleminen olikin vaikeaa.

Ihmiset sanoo että minun ja tärkeimmän suhde ei ole terve. Ne ei tykkää. Eikä me siksi voida nähdä toisiamme tänä viikonloppuna vaikka ollaan molemmat täysi-ikäisiä.

Tänään en varmaan edes saa syötyä kauheasti mitään, mikä on vain positiivinen asia. Pääsen edes jossain asiassa eteenpäin.

005 Can't feel a thing

Liian raskas yö takana. Aamulla tunsin liikaakin ja nyt en enää yhtään mitään.

Käsi on taas naarmuilla, tarvitsin niistä jokaista koska oli niin paha olla.

Tänään olen syönyt vain vähän, ruoka ei suostu menemään kurkusta alas. Mutta haluaisin ahmia vain tunteakseni sen morkkiksen. Vaikka taidan tietää että sitten kun saan yhden tunteen hereille, niin ne kaikki hyökyy päälle ja minä hukun.

Ja ehkä sitten niinkuin nytkin haluaisin vain pois.

004 Haluan pois

Paha olla, sattuu, haluan viiltää ja päästä pois. Heräsin taas liian aikaisin. Ahmin aamupalaksi liian monta kulhollista muroja sokerilla ja kaksi korvapuustia. Mutta millään ei ole väliä olo jatkuu. En jaksa välittää. Olen liian rikki.

Haluan päästä toteuttamaan taidettani. Paino ja luut on pitempiaikainen projekti jonka näkyviä tuloksia saan odotella pitkään. Mutta arvet ja haavat... Mie haluan niitä lisää. Paljon lisää. Miun käsi on vielä kesken. Haluan viiltää ja viiltää ja viiltää, toteuttaa taidettani. 

Mutta se on hankalaa, ihmiset valittaa, ne ei tykkää. Ne ei ymmärrä. Ne ei ymmärrä keinoja joilla haluan päästä omaan, niiden muiden mielestä kieroutuneeseen, täydellisyyteeni.

003 Laiskuri

Olen ollut laiska enkä ole jaksanut kirjoittaa, syömisten kanssa mennyt vähän niin ja näin, sain ahmimiskohtauksen ja olen nyt vanhemmilla ja näiden kaapit on täynnä kaikkea hyvää ruokaa. Itsekuri ei ole jaksanut olla kovin ahkera kun olo on niin väsynyt ja apea. Paino oli hyvä kun tulin vanhemmille, mutta vasta ensi lauantaina tai maanantaina näen sitten todellisuuden tämän viikon jäljiltä.

Millään ei ole väliä -olo, sitten saatan ahmia, sitten tulee morkkis, sitten alkaa ahistaa ja masentaa ja lopulta tulee millään ei ole väliä -olo. Joskus sitä seuraa sääntöjen mukainen syöminen, se piristää vähän mielialaa, jaksan liikkua, tulee taas parempi olo, ja kun nään vaa'an pienemmän kilomäärän koen itseni aina niin voittajaksi. 

Pitäisi vain yrittää kitkeä tuo ahmiminen. Koska sen lisäksi että se on este miun tavoitteelle niin se aiheuttaa ahdistusta ja se ei ole kivaa.

Kukapa oikeasti haluaisi olla ahdistunut.

002 Pitkä päivä

Tämän päivän syömiset on nyt syöty, minun laskelmien mukaan tuli 770 kcal täyteen. Periaatteena, tai pikemminkin perussääntönä on miulla se, että syön neljä kertaa päivässä, ja yksi ateria saa olla maksimissaan 300 kcal. Jos kuitenkin jostain ruuasta jää reilusti vajaaksi tuo 300 kcal niin voin syödä yhdellä ruualla 400 kcal.

Aamulla tein venyttelyt, joten olen tyytyväinen tähän päivään kokonaisuutena. Vaaka näytti tänä aamuna 56,2 kg, toivotaan että huomisaamusta vaa'an numero olisi enintään sama, mieluusti toki pienempi.

Heräsin tänään jo kuudelta, aivan syyttä suotta, mutta aamupalan söin vasta puoli yhdeksän aikaan. Ja tosiaan klo 19  jälkeen syöminen pitää olla hyvin perusteltua. Vaikka yksi neljästä ruuasta puuttuisikin.

Pohdin yli puolituntia kaupassa keksi ja leipähyllyn kohdalla mitä haluan ja voin ottaa teen kaveriksi. Päädyin kanelikorppuihin, n. 46 kcal/korppu. Söin niitä kolme ja ne oli hyviä ^^

001 Liikaa

tyttö tahtoo lentää
antakaa jo sille siivet
tyttö tahtoo lentää
rukoilkaamme valmistajaamme
tyttö tahtoo lentää
lääkitään se lintuseksi, vai
onko parempi luovuttaa
onko parempi unohtaa
ettemme koskaan saa
lapsena leikkiä liikaa
liikaa

Pätkä Ismo Alangon käsialaa olevasta kappaleesta, vaikka se ei sinäänsä ehkä ole suoraan sitä mitä tämä varten tämä blogi on, mutta haittaako se? Ei ainakaan minusta.

Olen 19 vuotias, tänä vuonna tulee täyteen 20, enkä minä ole enää teini. Arvostan kauniita ja taiteellisia asioita, ja ne pienet hetket taidetta ovat minun suurin syyni elää. Haluan, ja olen jo pitkään halunnut muokata kropastani taidetta. Hyväksyn sen nykyisenäkin jotenkuten, mutta lähinnä välineenä kommunikaatioon muiden ihmisten kanssa. Haluan tehdä siksi kropastani taidetta, tehdä itsestäni taideteoksen, luoda oikea yhteys mieleni ja tämän ruumiin välille.

Eli siksi minä haluan olla laihempi kuin koskaan aiemmin.