Olen ollut laiska enkä ole jaksanut kirjoittaa, syömisten kanssa mennyt vähän niin ja näin, sain ahmimiskohtauksen ja olen nyt vanhemmilla ja näiden kaapit on täynnä kaikkea hyvää ruokaa. Itsekuri ei ole jaksanut olla kovin ahkera kun olo on niin väsynyt ja apea. Paino oli hyvä kun tulin vanhemmille, mutta vasta ensi lauantaina tai maanantaina näen sitten todellisuuden tämän viikon jäljiltä.Millään ei ole väliä -olo, sitten saatan ahmia, sitten tulee morkkis, sitten alkaa ahistaa ja masentaa ja lopulta tulee millään ei ole väliä -olo. Joskus sitä seuraa sääntöjen mukainen syöminen, se piristää vähän mielialaa, jaksan liikkua, tulee taas parempi olo, ja kun nään vaa'an pienemmän kilomäärän koen itseni aina niin voittajaksi.
Pitäisi vain yrittää kitkeä tuo ahmiminen. Koska sen lisäksi että se on este miun tavoitteelle niin se aiheuttaa ahdistusta ja se ei ole kivaa.
Kukapa oikeasti haluaisi olla ahdistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti