Olen taas alkanut katsomaan syömisteni perään, ja Neiti kuiskuttelee taas ties mitä, ja raja meidän välillä ei ole enää niin selvä.
Maailma tuntuu epätodelliselta jopa siinä määrin että hieman pelkään mitä teen, kun tapahtumat tuntuvat niin unelta ja joudun keskittymään kovasti kun uskottelen itselleni että kaikki on totta.
Heräsin taas viime yönä syömään pulllaa vaikka ei pitäisi. Hyi minä. En saanut edes otettua kunnon aamupainoa.
Mutta uusi päivä ja uudet haasteet. En luovuta. (koska haluan taas tuntea itseni kauniiksi ja saada sen hallinnantunteen, vaikkakin tiedän ettei se itsessään tee miusta onnellista)
21.11.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti